Nyheter

Kampen-Eira nr 12 I 25, sida 13 BOENDE
Harri Markkula

DET 100 ÅR GAMLA KVARTERET GRIPENBERG

DET LEVANDE 100 år gamla Kvarteret Gripenberg i Bortre Tölö fyllde 100 år i år. Kvarteret Gripenberg är ett slutet kvarter i Bortre Tölö som gränsar till Mannerheimvägen, Salligatan, Idrottsgatan och Savilagatan. ”Kvarteret Gripenberg har fått sitt namn efter kvarterets formgivare, arkitekt Ole Gripenberg (1882–1979), som inte bara ritade kvarteret utan också lät bygga alla hus och husbolag”, säger Päivi Väisänen, som talade vid kvarterets 100-årsjubileum, Safa-arkitekt och styrelseordförande för Bostads Ab BOAS Asunto OY.
De första bolagsstämmorna hölls våren 1925. Det sista huset som färdigställdes var Idrottsgatan 18. Kvarteret Gripenberg har 10 byggnader och 9 bostadsbolag med totalt 1300 invånare. Husen har hållits i gott skick och alla större renoveringar har utförts i dem. Gripenberg var medlem i styrelsen för alla bostadsaktiebolag åtminstone under den första perioden, några till och med som ordförande i flera år. När planeringen av kvarteret inleddes var arkitekten Sigurd Frosterus Gripenbergs samarbetspartner. Deras gemensamma kontor planerade bland annat Nordiska Föreningsbanken, Nordeas nuvarande huvudkontor på Alexandersgatan och Stockmanns varuhus. Gripenberg hade också många arbetsplatser i Lojo tillsammans med sin son arkitekt Bertel Gripenbergs folk, bland annat gruvtornet i Tytyri. Gripenberg hade också en omfattande litterär produktion inom byggbranschen.
– Ole Gripenberg var en man som var väldigt noggrann och konsekvent i allt han gjorde. Han ritade och byggde hela kvarteret, lyckades samla finansiärer och hålla ordning på husbolagens ekonomi. Det krävdes uthållighet för att bygga ett helt kvarter så att alla mål uppfylldes. Trädgårdsmästare Ola Mannström, som bodde i ett av husbolagen, kunde formge de första gatuträden och växterna på gården. Hans hantverk är att plantera den första silverpilen 1925, samma år som kvarteret grundades. – Gripenberg var en växtentusiast, så det var viktigt för honom att se till att det fanns växtlighet i närheten av husen och att området såg vackert ut som helhet. Nuförtiden har det till och med tävlats om vilket företag som har den bästa gården, säger Väisänen.
Efter första världskriget rådde stor bostadsbrist och det fanns ett stort behov av bostäder till överkomligt pris. Bostadsbristen förorsakades också av industrialiseringen och befolkningstillväxten. En mindre lägenhet sparar in på boendekostnaderna. När den är väl utformad uppfyllde den de grundläggande behoven hos bostäderna. Eftersom bostäderna inte var för dyra hade invånarna råd att lägga ut hushållssysslor på entreprenad, till exempel att köpa hemstädning.
Lägenheten skulle också vara funktionell och omsorgsfullt dimensionerad så att de grundläggande behoven i boendet skulle tillgodoses på ett bekvämt sätt. På den tiden kallades en sådan lägenhet för en liten lägenhet, som det fanns gott om i kvarteret. För många var det moderna, magnifika stenhuset ett stort steg in i ett helt nytt sätt att leva. Till exempel stödde små lägenheter livet och karriärutvecklingen för många ensamma tjänstemän. Mödrar i familjer frigjordes däremot för arbetslivet när deras barn fördes till dagis på dagen.
Aktieägare i bostadsaktiebolag hade rätt till ett småbostadslån under förutsättning att de hade genomsnittliga inkomster eller låga inkomster. Gripenberg såg till att dessa villkor uppfylldes. För att få ett litet lån var också ett visst antal specialbostäder ett krav, bland annat bostäder en stor bostadsyta, upp till 250 kvadratmeter. Gripenberg insåg detta och var också skicklig på att köpa förnödenheter billigt, ordna finansiering och hitta lämpliga investerare. De större lägenheterna har använts för en mängd olika aktiviteter: de har bland annat inrymt Indonesiens ambassad och två äldreboenden. I den stora lägenheten på Idrottsgatan 16 fanns också ett daghem.
– På 1920-talet var finländarna fortfarande ett bastufolk. De som kom till de nya husen häpnade över centralvärme, badrum och varmvatten. Moderna bekvämligheter inkluderade också lättskötta korkmattor och hissar. Som har renoverats för att möta dagens krav och vara snygga.

BYGGBOOMEN på 1920-talet föddes ur behovet av bostäder och det faktum att Helsingfors var tvunget att expandera och helt nya områden byggdes, såsom Vallgård, som sedan blev en del av Helsingfors. Tölö, som tidigare hade fungerat som en landsbygdsförort, blev också planlagt och inkorporerat i innerstaden. Gator, tomter, torg och parker ritades in på kartan. Idealet var en enhetlig stadsbild och kvarteren formades till murliknande helheter där husen var sammanhängande med varandra och var lika höga. Ett av målen med detaljplanen var att lindra bostadsbristen för de fattiga. Först byggdes Främre Tölö, varifrån byggandet spred sig till Bortre Tölö på 1920-talet. Alla tegelbyggnader i området byggdes mer eller mindre samtidigt. Jugend-stilen hade redan hamnat i skymundan, och den förhärskande arkitektoniska riktningen var den klassicismen, emedan funktionalismen ännu inte hade kommit.
Den enkla murade och putsade byggnaden passade bra in i denna stil och behövde bara några få dekorationer som hänvisade till antiken för att strukturera fasaden. Man strävade efter att göra kvarterens gårdar rymliga för att undvika de mörka gårdsschakt som är karakteristiska för innerstaden. Arkitekterna sökte konkreta influenser från Italien och dess klassicism, som tillämpades på finska förhållanden. Resandet vidgade vyerna. Byggnadernas enkla utseende, släta putsade ytor och sparsmakade dekoration för tankarna till antikviteter och bildar en lugn symmetri, säger Väisänen. Byggnadernas trapphus avslutades med vackra dekorativa målningar som hämtades från klassicismens principer och de italienska arkitekternas arbeten. I den pågående renoveringen av husbolagen har målningen planerats av Pentti Pietarila, som är expert i branschen. Bland annat fungerade Raimo Laeslehto, som fromt övervakade renoveringen av Ständerhuset, som en av experterna vid planeringen av trapphusen.
– Det är rent ut sagt svårt att urskilja var gränserna för bostadsaktiebolag går, när alla hus ser likadana ut. En enhetlig taklist och ett takbjälklag binder samman hela kvarteret till en väggliknande helhet, vars kännetecken är tornet som kallas Spira”.
– När jag skrev en slags liten historik till 100-årsjubileet använde jag arkivpärmarna i källaren i mitt bostadsbolag som källor, som jag sedan levererade till stadsarkivet. Stadsarkivet hoppades att jag också skulle skriva någon form av historia om huset. Det är nu på gång, säger Väisänen.
– Jag vill inspirera alla husbolag som är intresserade av byggnadshistoria att utforska skatterna i sin egen källare. Jag rekommenderar att du börjar söka i stadsarkivet, som tar emot husbolags historiska material. Arkitekturmuseet är å sin sida mera intresserat av de ursprungliga byggnadsritningarna.
– Husbolagen skulle kunna rädda material från sina källare som berättar om högkonjunkturen efter första världskriget och behovet av bostäder, uppmuntrar slutligen Päivi Väisänen.

Kamppi-Eira Nro 12 I 25, sivu 13
ASUMINEN
Harri Markkula
100-vuotias Gripenbergin kortteli
Gripenbergin kortteli Taka-Töölössä tuli tänä vuonna 100 vuoden ikään.
Gripenbergin kortteli on Mannerheimintien, Sallinkadun, Urheilukadun ja Savilankadun rajaama umpikortteli Taka-Töölössä.
”Gripenbergin kortteli on saanut nimensä korttelin suunnittelijan, arkkitehti Ole Gripenbergin (1882–1979) mukaan, joka ei ainoastaan suunnitellut korttelia vaan myös rakennutti kaikki talot ja taloyhtiöt”, kertoo korttelin 100-vuotisjuhlan puhuja, arkkitehti Safa ja Bostads Ab BOAS Asunto OY:n hallituksen puheenjohtaja Päivi Väisänen.
Ensimmäiset yhtiökokoukset pidettiin keväällä 1925. Viimeisenä valmistui Urheilukatu 18. Gripenbergin korttelissa on 10 taloa ja 9 taloyhtiöitä ja asukkaita niissä on yhteensä 1300. Taloja on pidetty hyvässä kunnossa ja kaikki suuret remontit on niissä tehty.
Gripenberg oli kaikkien taloyhtiöiden hallituksessa vähintään ensimmäisen kauden, joissakin jopa puheenjohtajana useita vuosia.
Korttelin suunnittelun alkaessa Gripenbergin yhtiökumppani oli arkkitehti Sigurd Frosterus. Heidän yhteinen toimistonsa suunnitteli muun muassa Pohjoismaisen Yhdyspankin, nykyisen Nordean pääkonttorin Aleksanterinkadulla ja Stockmannin tavaratalon. Gripenbergillä oli lisäksi lukuisia töitä Lohjalla yhdessä poikansa Bertelin kansa, muun muassa Tytyrin kaivostorni. Gripenbergillä oli myös mittava kirjallinen tuotanto rakentamisen alalta.
”Ole Gripenberg oli mies, joka oli hyvin huolellinen ja johdonmukainen kaikessa mitä teki. Suunnitteli ja rakennutti koko korttelin, onnistui keräämään rahoittajat ja pitämään taloyhtiöiden talous kunnossa. Vaati pitkäjänteisyyttä saada kokonainen kortteli pystyyn niin, että kaikki tavoitteet toteutuivat.”
Yhdessä taloyhtiössä asunut puutarhuri Ola Mannström sai suunnitella ensimmäiset katupuut ja pihojen kasvit. Hänen kättensä töitä on ensimmäisen hopeapajun istuttaminen korttelin perustamisvuonna 1925.
”Gripenberg oli kasvien harrastaja, joten hänelle oli tärkeää huolehtia siitä, että asuntojen lähistöllä oli kasvillisuuta ja että alue näytti kokonaisuutena kauniilta. Nykyisin on jopa kilpailtu siitä, millä yhtiöllä on paras piha”, Väisänen sanoo.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen vallitsi kova asuntopula ja tarvittiin paljon edullisia asuntoja. Siihen vaikuttivat myös teollistuminen ja väestönkasvu. Pienempi asunto säästi asumiskustannuksia. Hyvin suunniteltuna se täytti asumisen perustarpeet. Koska asuminen ei ollut liian kallista, asukkailla oli varaa ulkoistaa kodin töitä, kuten hankkia kodinsiivousta.
Asunnon tuli myös olla toimiva ja huolellisesti mitoitettu, jotta asumisen perustarpeet täyttyisivät mukavasti. Tällaista asuntoa sanottiin silloin pienasunnoksi, joita korttelissa oli runsaasti.
Uudenaikainen, upea kivitalo oli monelle valtava harppaus täysin uuteen elämäntapaan. Pienasunnot tukivat esimerkiksi monien yksinäisten virkanaisten elämää ja uralla etenemistä. Perheenäidit puolestaan vapautuivat työelämään kun lapset vietiin päivisin lastentarhaan.
Taloyhtiöiden osakkaat olivat oikeutettuja pienasuntolainaan, jonka ehtona olivat keskituloisuus tai vähävaraisuus. Gripenberg huolehti siitä, että nämä ehdot tulivat täytetyiksi.
Pienlainan saaminen edellytyksenä oli myös tietty määrä erikoisia asuntja, myös neliöiltään suuri aina 250 neliöön saakka. Gripenberg oivalsi tämän ja oli myös taitava ostamaan tarvikkeita edullisesti, järjestämään rahoitusta ja löytämään sopivia sijoittajia.
Suuremmissa huoneistoissa on nähty monenlaista toimintaa: Niissä on toiminut muun muassa Indonesian suurlähetystö ja kaksi vanhainkotia. Urheilukatu 16:n isossa asunnossa toimi myös päiväkoti.
”Suomalaiset 0livat 1920-luvulla vielä saunakansaa. Uusin taloihin tulijat ihmettelivätkin keskuslämmitystä, kylpyhuoneita ja lämmintä vettä. Nykyajan mukavuuksiin kuuluivat myös helppohoitoiset korkkimatot ja hissit. Jotka on remontoitu tämän päivän vaatimusten mukaiseksi ja tyylikkäiksi.”
”Keskuskeittiötä ei taloihin rakennettu, mutta ruokaa saattoi ostaa muualta ja tuoda sen kantovälineenä toimivassa porttöörissä omaan asuntoonsa. Voidaankin ajatella, että tässä oli nykyaikaisen ruokalähettitoiminnan esiaste”.
1920-LUVUN rakentamisen buumi syntyi asuntojen tarpeesta ja siitä tosiseikasta, että Helsingin oli pakko laajentua ja rakennettiin kokonaan uusia alueita kuten esimerkiksi Vallila, jotka sitten liitettiin Helsinkiin.
Myös aiemmin maalaismaisema esikaupunkialueena toiminut Töölö kaavoitettiin ja liitettiin kantakaupunkiin. Karttaan piirrettiin kadut, tontit, torit ja puistot. Ihanteena oli yhtenäinen kaupunkikuva ja kortteleista muodostettiin muurimaisia kokonaisuuksia, joissa talot olivat samankorkuisia ja kiinni toisissaan.
Asemakaavan yhtenä tavoitteena oli vähävaraisten asuntopulan helpottaminen.
Ensin rakennettiin Etu-Töölö, josta rakentaminen levisi 1920-luvulla Taka-Töölöön. Alueen kaikki tiilirakennukset on rakennettu jokseenkin yhtä aikaa. Jugend-tyyli oli jo jäänyt taakse ja vallitsevana arkkitehtuurin suuntauksena oli vallitseva klassisismi funktionalismin vielä vasta edessä tuloaan.
Yksinkertainen muurattu ja rapattu rakennus sopi hyvin tähän tyyliin ja tarvitsi vain niukasti antiikkiin viittaaviin koristeita jäsentämään julkisivua. Korttelipihoista pyrittiin tekemään väljiä, jotta vältettäisiin kantakaupungille ominaiset pimeät pihakuilut.
”Arkkitehdit hakivat konkreettisesti vaikutteita Italiasta ja sen klassisismista, jota sovellettiin Suomen oloihin. Matkailu avarsi näkemyksiä. Rakennusten yksinkertainen ilme, sileiksi rapatut pinnat ja niukka koristelu viittaavat antiikkiin muodostaen rauhallisen symmetrian”, Väisänen selvittää.
Talojen porrashuoneet viimeisteltiin kauniilla koristemaalauksilla, jotka olivat perua klassisismin periaatteista ja italialaisten arkkitehtien töistä.
Taloyhtiöiden nykyisessä remontissa maalausten värien suunnittelijana toimi alan ammattilainen Pentti Pietarila. Muun muassa Säätytalon korjauksia pieteetillä valvonut Raimo Laeslehto toimi toisena asiantuntijana porraskäytävien suunnittelutyössä.
”On suorastaan vaikea erottaa missä kulkevat taloyhtiöiden rajat, kun kaikki talot ovat samannäköisiä. Yhtenäinen kattolista ja kattokerros yhdistävät koko korttelin muurimaiseksi kokonaisuudeksi, jonka tunnusmerkkinä on Spira-niminen torni.”
”Kirjoittaessani eräänlaista pienhistoriikkia 100-votisjuhlan käytin lähteinä taloyhtiöni kellarissa olevia arkistokansioita, jotka sitten toimitin Kaupunginarkistoon. Arkistossa toivottiin, että kirjoittaisin myös jonkinlaisen talohistoriikin. Sellainen on nyt työn alla”, Väisänen mainitsee.
”Haluankin innostaa kaikkia talohistoriikin tekemisestä kiinnostuneita taloyhtiöitä tutkimaan omien kellareiden aarteita. Suosittelen aloittaminen kirjoitustyön Kaupunkiarkistosta, joka ottaa vastaan taloyhtiöiden historiallista aineistoa. Arkkitehtuurimuseo puolestaan on kiinnostunut alkuperäisistä rakennuspiirrustuksista.”
Taloyhtiöt voisivat pelastaa kellaristaan aineistoa, joka kuvaa ensimmäisen maailmansodan jälkeistä nousukautta sekä asuntojen tarvetta”, Päivi Väisänen kannustaa.

Kamppi-Eira Nro 12 I 25, sivu 13 ASUMINEN
Harri Markkula
100-vuotias Gripenbergin kortteli
Gripenbergin kortteli Taka-Töölössä tuli tänä vuonna 100 vuoden ikään.
Gripenbergin kortteli on Mannerheimintien, Sallinkadun, Urheilukadun ja Savilankadun rajaama umpikortteli Taka-Töölössä.
”Gripenbergin kortteli on saanut nimensä korttelin suunnittelijan, arkkitehti Ole Gripenbergin (1882–1979) mukaan, joka ei ainoastaan suunnitellut korttelia vaan myös rakennutti kaikki talot ja taloyhtiöt”, kertoo korttelin 100-vuotisjuhlan puhuja, arkkitehti Safa ja Bostads Ab BOAS Asunto OY:n hallituksen puheenjohtaja Päivi Väisänen.
Ensimmäiset yhtiökokoukset pidettiin keväällä 1925. Viimeisenä valmistui Urheilukatu 18. Gripenbergin korttelissa on 10 taloa ja 9 taloyhtiöitä ja asukkaita niissä on yhteensä 1300. Taloja on pidetty hyvässä kunnossa ja kaikki suuret remontit on niissä tehty.
Gripenberg oli kaikkien taloyhtiöiden hallituksessa vähintään ensimmäisen kauden, joissakin jopa puheenjohtajana useita vuosia.
Korttelin suunnittelun alkaessa Gripenbergin yhtiökumppani oli arkkitehti Sigurd Frosterus. Heidän yhteinen toimistonsa suunnitteli muun muassa Pohjoismaisen Yhdyspankin, nykyisen Nordean pääkonttorin Aleksanterinkadulla ja Stockmannin tavaratalon. Gripenbergillä oli lisäksi lukuisia töitä Lohjalla yhdessä poikansa Bertelin kansa, muun muassa Tytyrin kaivostorni. Gripenbergillä oli myös mittava kirjallinen tuotanto rakentamisen alalta.
”Ole Gripenberg oli mies, joka oli hyvin huolellinen ja johdonmukainen kaikessa mitä teki. Suunnitteli ja rakennutti koko korttelin, onnistui keräämään rahoittajat ja pitämään taloyhtiöiden talous kunnossa. Vaati pitkäjänteisyyttä saada kokonainen kortteli pystyyn niin, että kaikki tavoitteet toteutuivat.”
Yhdessä taloyhtiössä asunut puutarhuri Ola Mannström sai suunnitella ensimmäiset katupuut ja pihojen kasvit. Hänen kättensä töitä on ensimmäisen hopeapajun istuttaminen korttelin perustamisvuonna 1925.
”Gripenberg oli kasvien harrastaja, joten hänelle oli tärkeää huolehtia siitä, että asuntojen lähistöllä oli kasvillisuuta ja että alue näytti kokonaisuutena kauniilta. Nykyisin on jopa kilpailtu siitä, millä yhtiöllä on paras piha”, Väisänen sanoo.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen vallitsi kova asuntopula ja tarvittiin paljon edullisia asuntoja. Siihen vaikuttivat myös teollistuminen ja väestönkasvu. Pienempi asunto säästi asumiskustannuksia. Hyvin suunniteltuna se täytti asumisen perustarpeet. Koska asuminen ei ollut liian kallista, asukkailla oli varaa ulkoistaa kodin töitä, kuten hankkia kodinsiivousta.
Asunnon tuli myös olla toimiva ja huolellisesti mitoitettu, jotta asumisen perustarpeet täyttyisivät mukavasti. Tällaista asuntoa sanottiin silloin pienasunnoksi, joita korttelissa oli runsaasti.
Uudenaikainen, upea kivitalo oli monelle valtava harppaus täysin uuteen elämäntapaan. Pienasunnot tukivat esimerkiksi monien yksinäisten virkanaisten elämää ja uralla etenemistä. Perheenäidit puolestaan vapautuivat työelämään kun lapset vietiin päivisin lastentarhaan.
Taloyhtiöiden osakkaat olivat oikeutettuja pienasuntolainaan, jonka ehtona olivat keskituloisuus tai vähävaraisuus. Gripenberg huolehti siitä, että nämä ehdot tulivat täytetyiksi.
Pienlainan saaminen edellytyksenä oli myös tietty määrä erikoisia asuntja, myös neliöiltään suuri aina 250 neliöön saakka. Gripenberg oivalsi tämän ja oli myös taitava ostamaan tarvikkeita edullisesti, järjestämään rahoitusta ja löytämään sopivia sijoittajia.
Suuremmissa huoneistoissa on nähty monenlaista toimintaa: Niissä on toiminut muun muassa Indonesian suurlähetystö ja kaksi vanhainkotia. Urheilukatu 16:n isossa asunnossa toimi myös päiväkoti.
”Suomalaiset 0livat 1920-luvulla vielä saunakansaa. Uusin taloihin tulijat ihmettelivätkin keskuslämmitystä, kylpyhuoneita ja lämmintä vettä. Nykyajan mukavuuksiin kuuluivat myös helppohoitoiset korkkimatot ja hissit. Jotka on remontoitu tämän päivän vaatimusten mukaiseksi ja tyylikkäiksi.”
”Keskuskeittiötä ei taloihin rakennettu, mutta ruokaa saattoi ostaa muualta ja tuoda sen kantovälineenä toimivassa porttöörissä omaan asuntoonsa. Voidaankin ajatella, että tässä oli nykyaikaisen ruokalähettitoiminnan esiaste”.
1920-LUVUN rakentamisen buumi syntyi asuntojen tarpeesta ja siitä tosiseikasta, että Helsingin oli pakko laajentua ja rakennettiin kokonaan uusia alueita kuten esimerkiksi Vallila, jotka sitten liitettiin Helsinkiin.
Myös aiemmin maalaismaisema esikaupunkialueena toiminut Töölö kaavoitettiin ja liitettiin kantakaupunkiin. Karttaan piirrettiin kadut, tontit, torit ja puistot. Ihanteena oli yhtenäinen kaupunkikuva ja kortteleista muodostettiin muurimaisia kokonaisuuksia, joissa talot olivat samankorkuisia ja kiinni toisissaan.
Asemakaavan yhtenä tavoitteena oli vähävaraisten asuntopulan helpottaminen.
Ensin rakennettiin Etu-Töölö, josta rakentaminen levisi 1920-luvulla Taka-Töölöön. Alueen kaikki tiilirakennukset on rakennettu jokseenkin yhtä aikaa. Jugend-tyyli oli jo jäänyt taakse ja vallitsevana arkkitehtuurin suuntauksena oli vallitseva klassisismi funktionalismin vielä vasta edessä tuloaan.
Yksinkertainen muurattu ja rapattu rakennus sopi hyvin tähän tyyliin ja tarvitsi vain niukasti antiikkiin viittaaviin koristeita jäsentämään julkisivua. Korttelipihoista pyrittiin tekemään väljiä, jotta vältettäisiin kantakaupungille ominaiset pimeät pihakuilut.
”Arkkitehdit hakivat konkreettisesti vaikutteita Italiasta ja sen klassisismista, jota sovellettiin Suomen oloihin. Matkailu avarsi näkemyksiä. Rakennusten yksinkertainen ilme, sileiksi rapatut pinnat ja niukka koristelu viittaavat antiikkiin muodostaen rauhallisen symmetrian”, Väisänen selvittää.
Talojen porrashuoneet viimeisteltiin kauniilla koristemaalauksilla, jotka olivat perua klassisismin periaatteista ja italialaisten arkkitehtien töistä.
Taloyhtiöiden nykyisessä remontissa maalausten värien suunnittelijana toimi alan ammattilainen Pentti Pietarila. Muun muassa Säätytalon korjauksia pieteetillä valvonut Raimo Laeslehto toimi toisena asiantuntijana porraskäytävien suunnittelutyössä.
”On suorastaan vaikea erottaa missä kulkevat taloyhtiöiden rajat, kun kaikki talot ovat samannäköisiä. Yhtenäinen kattolista ja kattokerros yhdistävät koko korttelin muurimaiseksi kokonaisuudeksi, jonka tunnusmerkkinä on Spira-niminen torni.”
”Kirjoittaessani eräänlaista pienhistoriikkia 100-votisjuhlan käytin lähteinä taloyhtiöni kellarissa olevia arkistokansioita, jotka sitten toimitin Kaupunginarkistoon. Arkistossa toivottiin, että kirjoittaisin myös jonkinlaisen talohistoriikin. Sellainen on nyt työn alla”, Väisänen mainitsee.
”Haluankin innostaa kaikkia talohistoriikin tekemisestä kiinnostuneita taloyhtiöitä tutkimaan omien kellareiden aarteita. Suosittelen aloittaminen kirjoitustyön Kaupunkiarkistosta, joka ottaa vastaan taloyhtiöiden historiallista aineistoa. Arkkitehtuurimuseo puolestaan on kiinnostunut alkuperäisistä rakennuspiirrustuksista.”
Taloyhtiöt voisivat pelastaa kellaristaan aineistoa, joka kuvaa ensimmäisen maailmansodan jälkeistä nousukautta sekä asuntojen tarvetta”, Päivi Väisänen kannustaa.

Verksamheten 2024:

Styrelsen har diskuterat möjlighet att under hösten ordna en rundtur i Helsingfors för att bekanta sig med sådana hus som här har ritats av olika arkitekter Gripenberg samt möjligen orda årsmötet 2025 i samband med en utfärd till Kotka.

Vid årsmötet diskuterades också planerna för verksamheten under det föreliggande verksamhetsåret. Styrelsen har diskuterat möjlighet att under hösten ordna en rundtur i Helsingfors för att bekanta sig med sådana hus som här har ritats av olika arkitekter Gripenberg samt möjligen orda årsmötet 2025 i samband med en utfärd till Kotka. Också andra aktiviteter som teater- eller museibesök har diskuterats.

Det skulle vara viktigt att följa upp Fazerbesökt med program som kunde intressera de yngre generationerna. Synpunkter får gärna framföras till ordförande Marianne Gripenberg-Gahmberg  marianne.gripenberg@iki.fi>, mobil +358 505 529 821 och Robi Gripenberg <robi@x-yachts.fi>, mobil +358 404 142 545, som ordnade besöket till Fazers besökscentrum. Du kan också skriva dina synpunkter här nedan. :

1. Arktektrundtur i Helsingforstrakten

2. Teater

3. Museum

4. Eget förslag

5. Åsmöte 2025 i Kotka

6. Sommarresa/årsmöte till Tallinn

Stor släktfest 8.6.2018 kl 19.00 på Riddarhuset med anledning av att det har förflutit 340 år sedan Johan Wittman adlades Gripenberg. RESERVERA DAGEN. Mer info senare.