Oscar Ferdinand Gripenberg

authorities

Minnesmärke i Tsarskoje Selo utanför St. Petersburg över general Oscar Ferdinand Gripenbergs seger vid slaget i Sandepu. Han torde vara den enda utlandsfödda generalen i ryska armen som erhållit alla möjliga utmärkelsetecken.

Oscar Ferdinand Gripenberg var son till kronofogden Uddo Sten Casimir Gripenberg och Carl Konstantin Gripenbergs sonson. Oscar Gripenberg hade en son Alexander Gripenberg som också avancerade till general i ryska armén.

”Venäjän ja Japanin sodan puhjettua Gripenberg määrättiin 24.9.1904 2. Mantšurian armeijan komentajaksi, mutta hänen suhteensa ylipäällikköön, jalkaväenkenraali A. N. Kuropatkiniin, olivat alusta alkaen ristiriitainen. Tilanne kärjistyi Sandepun taistelussa 25.1. – 28.1.1905: Gripenbergin komentama armeija joutui tappiolle, koska Gripenberg ei ollut saanut ylipäälliköltä pyytämäänsä tukea ja kenraali Kuropatkin oli antanut vetäytymiskäskyn vastoin Gripenbergin tahtoa. Erottuaan 2. Mantšurian armeijan komentajan tehtävästä 29.1.1905 Gripenberg palasi Pietariin, ja hänet nimitettiin 30.4.1905 Venäjän valtiokonseljin jäseneksi sekä määrättiin 28.6.1905 myös jalkaväen ylitarkastajaksi.”
suomenkielisesta www- sivusta.

Lyhyesti O.F.-n venäjänkielisistä muistelmia.

O.F. saapui Mukdeniin 24.11.1904. Alue on Kiinan, Venäjän ja Korean välillä. Seuraavana päivänä hänet määrättiin Toisen Mantšurian Armeijan komentajaksi.  Japanilaiset linnoittivät alueen kyliä.

Joulukuun alussa O.F. pyysi päälikköltä Kuropatkin lupaa hyökkätä heikoimpiin kyliin (Sandepu ja muut) mihin japanilaiset olivat juuri saapuneet. Mutta hän ei saanut lupaa.

Port-Arthurissa oli tänä aikana suuri taistelu, jonka japanilaiset voittivat. Sen jälkeen he lähettivät sotilaita Sandepu alueelle.

Sitten joku venäläinen upseeri ja hänen joukkonsa perääntyivät ja haavoittuneiden kanssa liikkui takaisin ja pyysi apua ja suojelua. O.F.-lle sanottiin, että hänen joukkonsa pitää olla valmiina auttamaan. Mutta O.F. itse luuli että hän ei ehdi, ja japanilaiset voivat hyökätä jaettuun kylään. Hän ei halunnut liikuttaa niin paljon sotilaita ja jäättää suuren osan ilman poulustusta. Hän siis pyysi päälliköltä luvan lähettää pari joukkoa, muttei saanut vastausta. Kolme kertaa hän pyysi ja kolme kertaa Kuropatkin ei sanonut mitään. Onneksi ei mitään pahaa tapahtunut.

Sitten suunniteltiin hyökkäystä. Kuropatkinilla oli oma suunnitelma eikä hän kuunnellut mitä kenraalit neuvoivat.  Kylissä oli paljon japanilaisia vakoojia, jotka kertoivat venäläisistä japanilaisille illalla valomerkeillä. Japanilaiset siis tiesivät hyökkäyksestä ja käänsivät venäläisten huomiota liikuttamalla joukonsa kylästä kyliin.

O.F. puhui Kuropaatkinin kanssa ja kertoi tilanteesta. Kuropatkin päätti odottaa pari päivää ja tehdä ensin pienen hyökkäyksen niin, että venäläiset voittaisivät ja saisivat ehkä pari tykkiä. Mutta sen jälkeen O.F. päätti hyökätä, koska se oli jo sovittu, oli liian kylmää ulkona, siis sotilaat eivät voineet odottaa, eivätkä pitäneet peruutuksia.  Hän luulikin, että hyökkäys tuli japanilaisille yllätyksena.

O.F. itse saapui paikalle valmistamaan joukkojaan taisteluun.  Hän kertoo, että jos hän olisi tehnyt kaiken Kuropatkinin suunnitelman mukaan hän olisi kärsinyt tappion. Hän siirsi pari joukkoa parempiin paikoihin.

12.1.1905 Siperian armeijakunta valtasi 4 linnoitusta ja 3 kylää, mitä oli japanilaisille yllätys. Upseeri Kossagovski auttoi valtaamalla 2 kylää selustassa. Sitten hyökättiin Sandepu kylän. 13.1 oli taistelu, joukot perääntyivät, ja 14.1 joku sotilas kertoi O.F.-lle taistelusta. Sandepu oli suuri muurin ympäröimä kylä, siellä oli joku tehdäs missä oli konekivääriä. Paljon sotilaita kaatui (1500 kuolleet ja haavoittuneet).  14.1  15.1 ja 16.1 suuri taistelu jatkoi. Muistelmissa O.F. kertoo joukoista, heidän kestävyydestään ja rohkeudesta. Taistelut kestivät 4 päivää ja yötä. Japanilaisia oli vähemmän, mutta he voittivät ja venäläiset perääntyivät.

Lopussa O.F. sanoo, että monet eivät ymmärtäneet kenen syy oli se, että he kärsivät tappion. Mutta japanilaisetkin kärsivät koska heillä oli jo suunnitelma perääntyä ja antaa kaupunkia ja kyliä venäläisille. Japanilaiset olivat paljon vahvempia kuin venäläiset, tästä kertoi japanilainen suurlähettiläs myöhemmin.

Taistelun aikana O.F. pyysi, että hänet poistettaisiin komentamasta. *hän oli tänä aikana jo 67 vuotta vanha.

(Luultavasti Eugenia Mikhailovan suomenkielinen yhteenveto muistelmista.)

Taistelusta englanniksi – http://en.wikipedia.org/wiki/Battle_of_Sandepu

Kuropatkin – http://en.wikipedia.org/wiki/Alexei_Nikolajevich_Kuropatkin